Ote teoksesta:”Laiva on kääntänyt keulansa merelle ja menee jo kaukana vuononsuulla jättäen pitkän savuhaituvan ilmaan ajelemaan. Vuonosta päästyään laiva taas tekee pitkän kierron pahtaniemen ympäritse ja ohjaa kulkunsa toiseen kalamiesten rantakylään. Pieniä kalastajakyliä, fiskevääriä, on ympäri saarta miltei joka vuonon perukassa. Siellä ne korkean pahtaniemen kainalokuopassa, turvassa meren tuulillta yksinään kyhjöttävät. Vain laivat käyvät niitä silloin tällöin tervehtimässä.”
Samuli Paulaharjun Ruijan äärimmäisillä saarilla (1. painos) on eräkirjastoni helmi, jonka löysin kesän 2024 Eräkirjamessut-tapahtumasta.
Paulaharjun teoksista kenties ohuin, vain 140-sivuinen, ei jää muun tuotannon varjoon. Ruijanmeren maisemissa karulta saarelta toiselle seikkailevan miehen kirjoittamien virkkeiden välistä voi lukea levon tarpeesta –ja siksi huilimatkakertomus kuvaa tätä teosta parhaiten.
Takana on jo liuta julkaisuja, joista 556-sivuiseksi paisunutta Ruijan suomalaisia (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928) voisi pitää pitkänä esipuheena tälle kirjaselle.
Teosta sävyttävät upeat 78 valokuvaa, Paulaharjun piirtämä Ruijan kartta sekä kolmisenkymmentä piirrosta, joista Marjut Paulaharju, FM, tietokirjailija toteaa Ruijan Kaikun artikkelissaan: ”.. piirtäjän viiva ollut ehkä herkimmillään ja rauhallisimmillaan mutta joissa alkaa ilmetä enteellistä tummuutta ja lohduttomuutta.”
Teoksen kieli ja kuvitus etsii vertaistaan. Rakastan tätä, kuten Paulaharjun koko tuotantoa. Yhtä paljon rakastan asua Ruijassa, kirjan maisemisssa, Pohjois-Norjassa.
Tiesitkö, että voit lukea tämän(kin) teoksen maksutta Doria.fi-sivuston kautta.
Samuli Paulaharju:
Ruijan äärimmäisillä saarilla
1935, Werner Söderström Osakeyhtiö
