Ote teoksesta:"Metsä täällä olemme me, ajattelen nähdessäni ihmisten virtaavan hierualle ja veneille aamunkoitteessa. Harmaapukuisia, tutisevia puita koko rannan mitalta. Pian tuuli puhaltaa meidätkin pois, tai sitten jäämme kumaraisina kohtaamaan tuulet, joita elämä tiellemme puhaltaa. Ikään kuin valinnat eivät voisi olla tuulia pahempia. Niin näkymättömiä, hurjia voimia valinnoilla on, että vain pari pientä lehteä voi jäädä maahan, missä aiemmin kohosi koreita olentoja, jotka kahisivat auringossa."
Tämä teos muistutti minua siitä, miten onnellinen olen saadessani asua Ruijassa Jäämeren rannalla – ja kuulla kveenin kieltä kylillä käydessä.
Kveenien historiasta kertova Jäämeren laulu kuvaa upealla tavalla vuoden 1859 elämää sekä Priita-Kaisa Seipäjärven matkaa kahden aviottoman poikansa sekä Rakastan-nimisen poron kanssa Sodankylästä karunkauniille Varangin niemimaalle, Pykeijan kalastajakylän uuteen kotiin.
Maisemakuvaus on tässä teoksessa kaunista ja vahvaa, mutta millainen on tuon ajan naisen asema? Yhteisön hylkiöksi joutuva oman tiensä kulkija, teoksen päähenkilö Priita-Kaisa raivaa esimerkillään mallia, joka kantaa aikojen yli tähän päivään.
Jäämeren laulu aloittaa Arvolan omasta isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan, jolle on luvassa jatkoa ensi vuonna. Arvostelumenestys on voittanut useita palkintoja, myös ilmestymisvuonnaan Norjan Finlandiaksi kutsutun Brage-palkinnon.
Lukekaa, ja löydätte itsenne näiltä samoilta rannoilta tänä kesänä. 🤍
Tämän teoksen kuuntelin äänikirjana koto-Suomeen ja Kautokeinoon ajaessani.
Ingeborg Arvola:
Jäämeren laulu. Ruijan rannalla I Kniven i ilden. Sanger fra Ishavet (2022)
Suomentanut Aki Räsänen
Gummerus 2024
